torstai 21. tammikuuta 2021

"Stop!"- Leenu huusi ja Juhana hiljensi kolisevaa autoaan. Edessä oli lkaamea määrä lunta. Perheiden Skodia ja Volvoja jätettynä kakkos-autoksi,

90-luvun mähnö Nissan Primera päästi äänen. Kuului varmaan 3km päähän.

Ulkona oli hurja jäätävä ilma. He olivat pysähtyneet lumisen naapuruston tielle. Talon eteen. Tänään he lähtisivät pois. Auto pysähtyi aivan samanlaisten 90 luvulla rakennetujen omakotitalojen eteen. Orava hyppi puista poissa täydellisessä hiljaisuudessa. Juhana säikähti hiukan hiljaisuutta, ja sanoi "Ookko varma ettei o ketää?", mutta pysätti auton Leenun nyökytellessä.
-Täsäks se oli? - Juhana ihmetteli ja hyperteli auton rattia.
"Meen"-  Leenu sanoi varmasti, naksauttaen  auton oven auki. Upeasti värjätty harmaa tukka pilkisti ison poikaystävältä lainatun karvaturkis-hatun alta. Siihe satoivat aivan puhtaan valkeat hiutaleet, jotka korostivat Leenun hopeisia hiuksia perhe-Skodien ja Volvojen väriloistossa.
         Leenu käveli lumen narskuessa kohti ulko-ovea. Ovelle tullessa kissa- harmaa-valkoinen kolli nimeltään Kerttu (joo pallin pisto meni nimeämistä aikaisemmin, meillä oli Asko-naaras-kissa) Pihamaa oli täydellinen.semmoinen missä oltiin pumpattu vuokrattu punainen pomppulinna syntymäpäiville. Aivan, kuin elokuvissa. Havukasveja joihin ripustaa jouluvalot, seinän vieressä tuulessaa pyöri havupallo - ilman jouluvaloja.  Ulkona viereisen keittiöikkunan edessä jäätävässä viimassa heilui valoton poro-joulupukkineen. Seinät oliuvat tumman tiiliset, ikkunat täynnä mustaa. - Turhaa. Kerttu väristytti häntää ja pyysi sisään. - Isä ja sen muja olivat Islannissa taas. Kolmatta kertaa. Täydellinnen aika ottaa ja mennä.

Juhana jäy käyskentelemään auton pihalle, kuin koira. Juhana oli Leenua vahempi. Talomaari ja heillä oli Juhanan rahat ja miksei Leenun vanhempien "rahat" kohta taskussaan. Juhana katseli taloja. Hän kasvoi valkoisessa remontoidussa rintamamiestalossa, jossa remontti oli mitä sattui. Ovi auki peltoa kohti. Peltoa mitö eivät puimurit puineet.



 

Lähtöretki!

lauantai 14. maaliskuuta 2020

kakka.

Vikisin äitiltä raha ja näppäimistökään ei tykkää, että viedän pöyd'n alle
Iihasn sama kotsan jatkaa
Äitiltä vikiseísin rahaa ja sainkin ja nnyr oinn rahaa tälle illakllr .
aijoin joskus laitta noita blogiststooreja.

Mami on ihan sekasin , niinkuin pitääkin olla. Enkeleit säsataa ja hän ajelee jokapaikkaan enkeleiden uuutta mailmaa laittamassa.

Tissit. Nyt runkkaan.

perjantai 7. helmikuuta 2020

Mökkimörkö

Konsta tuijotti puoliksipestyä tiskiallasta ja haistoi kloriitin imelän ja uimahallimaisen hajun. Tätä ei pitänyt kuulemma edes käyttää kodinpuhdistukseen keskustelufoorumin mukaan. Konsta laski paskankeltaisen rätin kourastaan tiskipöydälle ja kuuli mielessään, kuinka siinä vielä elävät jäljelelle jääneet bakteerit kirkuivat kun elokuvassa.
Kännykkä piti maneerisen viestiäänensä ja Konsta sipaisi melkein mustia tummanruskeita hiuksiaan sivuun ja haki puhelimensa pöydältä. Viesti oli Rappelta. Rappe halusi, että he lähtisivät hänen äitinsä mökille, joka oli enemmänkin kuin pieni omakotitalo.Se oli itseasiassa Rappen mummula ja hän ja Rappe olivat viettäneet siellä joitakin hetkiä lapsuudessaan.
Konsta vastaili viestiin, että voisi tulla ja hieroi nenäänsä hupparinsa hihaan, koska kloriitin uimahallihaju tulvi nenään. Konstalla oli ollut huono puolivuotinen ja niin oli ollut Rappellakin kait.

Konsta ja Rappe olivat tunteneet jo kauan. Vaikka he olivatkin todella erilaisia, he silti olivat pysyneet ystävinä. Konsta oli herkkä, hiljainen ja hiukan filosofinen ja taiteellinen. Rappe oli ärhäkkä, jyrkkä, mutta kiltti. Rappe oli punkrock-henkinen ja vaalea. Konstalla oli tumma pitkähö tukka, mutta Rappella lyhyeksi ajeltu pää, mutta keskellä vaaleahko irokeesimainen säirö.
Kummallakin oli ollut elämässä vaikeuksia. Kummatkin alusta asti heistä johtumattomista syistä. Kummankin isät olivat istuneet vankilassa ihan erilaisista syistä. Ylä-asteella he olivat sen takia tutustuneet enemmän. Pikkupoikina he jo tunsivat toisensa, mutta perheet olivat niin erilaiset, että he eivät juurikaan leikkineet keskenään koulun ulkopuolella.

Nyt kun Rappe halusi lähteä mökille se tarkoitti tietysti viinaa ja huumeita myös. Kummallakin oli päihdetausta ja se myös yhdisti heitä. Konsta siirsi katseensa kännystä yksiönsä ikkunaan. Sekin oli likainen, mutta ei pakkassäällä voinut ikkunoita ruveta pesemään. Se olisi muutenkin ollut liian raskasta. Konsta oli kärsinyt viimeajat työttömyydestä ja päihdeongelmasta. Masennus myös. Äiti oli hänelle kelakortilla hakenut määrätyt lääkkeet. A- vitamiininenäsumutepurkki nökötti hyllyllä pakkasta varten. Äiti sentään välitti ja tiesi, ettei Konsta syönytkään edes hyvin.

Kännykkä värähteli taas ja Konsta kohdisti huomionsa siihen patterista johon oli nojaillut ja lämmittämnyt käsiään. Ulkona tuprutti lunta hiljalleen ja kaukana kerrostalojen takana näkyi pieni kajastus aurinkoa. Lunta oli vain vähän, mutta kuitenkin oli.
Konsta katsoi viestiä ja se oli Patelta. Pate oli Konstan ja Rappen yhteinen kaveri joka myös oli joskus käynyt samoja kouluja heidän kanssaan. Hänellä myös oli päihdetaustaa ja ongelmia, mutta kuitenkin tyttöystävä Pauliina. Heidän suhteensa oli aika erikoinen Konstasta. Pauliina opiskeli sairaanhoitajaksi ja oli ihan hyvästä perheestä, mutta silti vietti suuren osan ajastaan huumeita ja alkoholia käyttävän trukkia ajavan Paten kanssa. Pauliinan äiti oli heittänyt aikuisen tyttärensä ulos kerran, koska Pate oli ajanut törkyratin ja Pauliina oli ollut kyydissä. Sittemmin Pauliinan äiti oli heltynyt ja antanut opiskelevan Pauliinan palata takaisin kotiin. Pate ei kuitenkaan saanut sinne tulla.

Aurinko alkoi jo laskea, kun Konsta luki viestiä Patelta. Pate halusi lähteä mukaan mökille ja tämähän kävi. Pate hakisi heidät kohta. Konstalla ei ollut autoa eikä ajokorttia, eikä hän ollut sellaista ajatellut hankkiakkaan tässä elämäntilanteessa. Konsta oli opiskellut, mutta mitään mielenkiintoista ei ollut löytynyt. Hän oli ikäänkuin "hippi" tässä pikkukaupungissa jonne hän oli muuttanut aikuisella iällä pienemmästä pikkukaupungista, aivan niinkuin Rappe ja Patekin
Ainoastaan Patella oli duunia trukkikuskina kalanpurkitustehtaassa. Konsta haluaisi mielummin tehdä jotain luovaa tai auttaa muita. Esim vanhuksia tai vammaisia. Rappe oli enemmän raksaäijätyyppiä.
Pate oli kohta jo ovella ja Konsta veti päälleen vaatetta. Mustan hupparin, bändipaidan ja tiukat farkut. Pipo ja käsineet ja tietysti musta takki. Reppuun tavaraa ja viinaa he hakisivat matkalla.
Kännykkä piippasi ja Pate ilmoitti olevansa alhaalla odottamassa. Konsta laittoi talvitennarit jalkaansa ja tuijotti itseään peilistä. Vihreät silmät. Mustahtava tukka. Hiukan parransänkeä.
Tarvitsenko kaulaliinaa- Konsta mietti ja alkoi kaivaa hyllyä joka oli sekaisin kuin Pompeiji Vesuviuksen räjähdyksen jälkeen. Harmaa huivi löytyi ja Konsta kietoi sen kaulaansa. Äh, autollahan he menisivät jokatapauksessa. Konsta syöksyi rappuun ja sairaalamaiset kirkkaat valot syttyivät kuin futuristisessa filmissä itsetunnistimella. Konsta tuijotti hetken oveaan odottaessaan hissiä. Valkoinen kliininen ovi. Sukunimi Huppunen ja pieni neonvärinen paperinpala edellisen asukkaan tarraa, josta ei saanut selvää. Hänen maalarinteippiin kirjoittamansa EI MAINOKSIA KIITOS!.

Rapussa tuoksui tuore kahvi. Kallis sellainen. Sellainen mitä mummot eivät keitä sinulle, mutta keittävät jehoville.
Pate odotti tupakoiden autonsa vieressä ja virnisti nähdessään Konstan.
Pate oli ulkomuodoltaan aika "se perus mies". Ihan lyhyeksi itse ajeltu tukka, mutta kuitenkin siististi ja hiukan sänkeä. Musta takki ja farkut. Muutama tatuointi. 
"Mitäs tää on, kenen auto sulla on?" Konsta ihmetteli nähdessään Paten harmaan Hondan.
"Kuules ku säästin, Huppunen!" Pate ärähti ja avasi Konstalle oven etupenkille tumpaten tupakan.
"Pöllitsä tän joltain mitävittua Pate?"
"Maksan tätä tämän tästä, mutta eihä tällänen vanha Accord mitää maksa" Pate käkätti ja istui kuskiksi.
Auto lähti liikkeelle ja he lähtivät kohti Rappen asuinaluetta.
Kerrostalojen ikkunat lipuivat ohi rumina mustina kuutioina. Sisällä näkyi joskus joku istumassa keittiössään, olohuoneessaan tai vain TV:n tai tietokoneen sininen valo. Joskus näkyi vaan verhot valkosena kiinni - myynnissä. Joskus näkyi vaan verhot ammosen auki ilman valoja ja seinät - myynnissä.
Miten rumia nuo ovat Konsta mietti ja tuijotti vähälumista maisemaa. Tienvarsimarketit olivat kuin isoja laatikoita joiden kylkeen oli liimattu jouluvaloista tehtyjä läpinäkyviä legoja. Harmaita ihmisiä kulki sinisessä hetkessä jalkakäytävällä, suurin osa rollaattorin kanssa.
Tyttö keltaisessa takissa ajoi fillaria puhelin toisessa kädessään ilmeettömänä.
Näky oli kuin auringonkukka heitettynä tuhkamereen jäätiköllä.
Taivaalla näkyi lentokoneen vana laskevaa helmikuun aurinkoa vasten.
Jotkut olivat siellä matkalla euroopasta aasiaan tai intiasta yhdysvaltoihin 11 kilometrin korkeudessa täysin tietämättöminä tästä mitä maanpinnalla tapahtui.

Pian he kaarsivat asfalttitöitä odottavalle monttuiselle ja harmaalle kerrostalon parkkipaikalle. Kerrostalo oli kuin iso paskainen monumentti. Tummaihoinen poika katsoi heitä ikkunasta keltainen valo takanaan verhon raosta, kun he parkkeeraasivat.
"Missä se viipyy" Pate kummasteli ja vaihtoi musiikkia.
Konsta näpytteli Rappelle viestiä, mutta Rappe kehotti heitä tulemaan käymääm hetkeksi - hänenhän äitinsä mökille he olivat menossa.
Pate ja Konsta nousivat autosta lumiselle narskuvalle ja ratisevalle parkkipaikalle ja suuntasivat Rappen rappua kohti. Rapun edessä olevalla pienellä leikkialueella oli oletettavasti isoäiti ja lapsenlapsi. He katsoivat suut pinkeinä viivoina kaksikkoa tuomiten. Naapuruston katulamput olivat alkaneet syttyä ja loivat valkoista sairaalamaista valoaan lumihankeen.

Rappe avasi oven parin rimpautuksen jälkeen. Rapussa haisi vahvasi kannabis ja ei ollut yllätys, että se tuli Rappen kämpästä. Rappen asunto oli kuin kaaos mailmansotien jälkeen. Sohva haisi miehiselle. Rappella ei nimittäin edes ollut sänkyä - vain patja lattialla jota käytettiin koiranpetinä, koska Topi- Rappen saksanpaimenkoira asuin hänen kanssaan.
"Kas, oot saanu Topin takas sulle!" Konsta hihkaisi, kun Topi-koira pomppi iloisesti heitä vastaan nuolten ja nuuskien.
"Joo, hei otatteko hitit?" Rappe istui tietokoneopöydän edessä rikkinäisellä toimistotuolilla.
"Topi EI" Rappe huusi, kun iso saksanpaimenkoira repi tuolista täytteitä lattialle.
Topi-koira oli ollut Rappen äidillä monta vuotta, koska Rappe ei voinut mitenkään pitää siitä huolta. Ainoastaan ulkoiluttaa. Nyt näytti, että tilanne olisi parantunut, mutta hallitsiko Rappe isoa aikuista koiraa?
"En ku mä ajan eiksniin, ja sitäopaitti eikö me vaan juoda?" Pate ihmetteli ja istuutui vastahakoisesti siltä itseltään tuoksahtavalle sohvalle Topi-koiran tuodessaan hänelle vinkulelua syliin.
"Mitä syötävää otetaan? Mä ainaki ostan juotavaks ihan vodkaa ja tuoremehua." Konsta selitti ja tyytyi vain nojaamaan sohvaan, mutta Topi tarjosi lelua herkymättömästi hänellekkin.
"Topi otetaan mukaan ja me istutaan yhdessä takana. Viinaa juomaksi tietty. Mulla on pajaa, piriä ja subua." Rappe sanoi ja ojensi tupakankäärimislaitetta tupakkaa vailla olevalle Patelle,.
"Lähdetääs siis" Konsta oli jo ovella edes riisumatta kenkiään törkyisen lattian takia.

Kaupassa oli kaaosta. Mummoja, lapsia ja teinejä. Kolmikko selviytyi hyvin ja Topikin sai ulkoilla puistossa. Pimeys oli laskeutunut.
Kaupan harmaat lattialaatat, tarzanilta ja skinheadilta näyttävät vartijat tekivät Konstan samaan aikaan huvittuneeksi, mutta myös ahdistuneeksi.
"Tarzani jolla oli silmälasit, mitävittua" Konsta räkätti ja aukaisi lonkeron  jonka Pate oli ostanut.
Alkon mammapingviinin näköinen pyylevä mustahiuksinen nainen oli yhtä ystävällinen kaikille. Heillekkin, vaikka he olivat päihdeongelmaisia. Subin Nelli Matulan kaksoisolento myi 89:llä yrittämällä Rappelle patonkia. Matka jahtuu kohti maaseudun mutkaisia ja vaarallisia, mustia ja lumisia teitä.

Konsta nojasi päällään ikkunaan. Jotenkin tien tärinä teki hyvää päälle. Ajatukset olivat olleet jo pitkän aikaa sumuisia ja sekaisin. Pate vieressä ohjaili auto lumista tietä kohti mökkiä. Välissä vilkuivat vain soittimen valot, joka soitti amerikkalaisen suositun punkrock-bändin albumia. Takana Topi-koiraa jo väsytti ja lyyhistyneenä isäntänsä Rappen syliä vasten se tuijotti uteliaana "kylälle" tultaessa sitä pientä katuvalorivistiöä mitä sillä oli tarjota. Rappe itse oli jo ehtinyt sammua, mutta eiköhän virkoaminen tapahtuisi, kun tuli laitetaan takkaan ja viinapullo aukeaa.

Kuuset vilkkuivat kuin isot lumipeitteiset aaveet Paten kurvatessa valaistulta tieltä suoraan alaspäin rineessä sijaitsevalle tontille. Täysin kuusten ja haapametsikön syöty pieni punainen talo tajosi saunan ja nukkumapaikat.
"NYT pysähdys" karjaisi Rappe ja jatkoi : " ei täällä ole aurattu enempää, kuin tuolle paskiaiselle maksetaan"
Pate teki äärimmäisen omituisen ylämäkeen lumisen jurrutusliikkeen peruuttamalla.
"No mene sanomaan sille paskiaiselle, Persunalle. Eiks Persuna tätä hoida teidä äitin rahoilla?" Konsta tuhisi etupenkiltä.

Konsta virnisti samalla aikaa tuijottaen vierustoveriaan auton ratissa olevaa Patea joka vastasi hymyyn.
"Tosa onnoi sen lumiukot niku tervehdykseks tuollaku käännytään" Konsta naurahti

"Ja paskat , ei ees epäröidä. Menkää te mönöl me mennään Topin kans autolla" Rappe pärähti ja joi taskumattinsa loppuun.
"vedetää nyt kunno känät ja ja ja..." Rappe hoki. "
"Annha mennä suoneen suoraan," sanoi Pate etupenkiltä ja esitti käsivarttaan tarjoiltavaksi takapennkillä istuvalle Rappelle. Topi-koira nuuhki käsivartta ihmeissään, mutta tottuneesti. Tuttu mies .
Kaikki näyttivät puhelimellaan valoa, kun Rappe iski piriä Pateen autossa. Mökin ovia ei oltu edes kokeiltu saati avattu.l Nyt oli vaan hauskan aika.
Konsta joi hömpsyt viinapullosta ja poistui etupenkiltä. Rappe oli jo ottanut kotona ja virkosi. Topi ulkoilutettiin maastossa jota hallitsivat synkkä rinne kuusineen ja peltto. Myös iso haapametsä polkuineen. . Kukana taustalla näkyivät pienen kyläkeskuksen yhdet katuvalot, jotka jatkuivat lähelle taloa ja metsän taakse.
Talo itsessään oli siisti punainen 80- luvulla rakennettu mökkimäinen asumus jossa oli alkovi, yksi makuuhuone ja keittiö-olohuone yhdistelmä. Sauna ja kylppäri sekä vessa olivat nk. terassi-osiossa, mutta vessassa oli vesi. Lukkeja ja säriseviä sähköjä lukuunottamatta paikkahan nvoisi olla ihan jees. Kylppäri ei ollut täysin teetetty ja tosiaan alkovissa oli vain 1 iso 2 sänky ja ikkuna. Joskin paikassa oli iso terassi lukkisohvineen ja katsoksella - jopa lamppu.

Konsta kammouksui tuota vessaa. Lukkien pallopäät syöpäisine silmineen aiheuttivat kauhua ja äkkinäinen ilmesymin en valoakohti juuri silloinkuin paskansit tai kusit tyttyöpissua. Ihan kamalaa. Suurimmat olivat kätesi tai pääsi kokoisia.  Huora. Tapan.

Noh paska tuli pikku Konstalla vikkelään vierasmummulassa.  Katsotaas mityä muuta vieraat mummulassa eli Rappen mökillä keksivät!













perjantai 10. tammikuuta 2020

Hei! Tässä lukemista!

Moropölö tässä lukemista, jos siltä tuntuu!

Tuhmalle mielelle itse kirjoittamani

http://www.koodi.net/tarinat/tekstit/tarina13386.html

http://www.koodi.net/tarinat/tekstit/tarina13387.html

Ja tarina jolle tulee jatkoa https://pastebin.com/k14TjKKq

Tässä normaalia luettavaa
http://punainenlonkero.blogspot.com/2017/10/novelli-syksyn-ystava-yllattaa.html

http://punainenlonkero.blogspot.com/2015/09/novelli-verenpunainen-heinikko.html

Kuulumisia

Kuulumisia

Valitin tossa jopa yli vuosi sitten, että kirjotan useammin. En ole kirjoittanut.
Nyt uusi alku ja alotettaas. Istun täällä pieruverkkareissa ja printtipaidassa.

Juon viinaa.

En ole käyttänyt muita päihteit, piriä tuli otettua, koska kaveri kävi.

Olen jo puolitoista vuotta ollut työttömienpajalla 2 vuoden tauon jälkeen..

Koittanu hankkia kavereita..Viikolla yhden työpajalaisen kanssa  mentiin ryyppäämään.
Tilanne eskaloitu ja hän lähti klo 4. Riideltiin ihan typerästä asiasta kummatkin humalassa.
Nyt asiat kai sovittu .

Kirjoitan aivojeni ja mieleni purkamiseksi.


lauantai 5. tammikuuta 2019

Ihan uusi vuosi ja uudet pörröilyt/perseilyt!

Moro nyt alkaa olla jo lähellä 2020 mikä tuntuu niin oudolle. Ajatella, että 1999 oli 20 vuotta sitten! Olin silloin 5 vuotias. Nyt olen 25! Muistan silti asioita 20 takaa, mikä on kreisiä ajatellen, että monet ihmiset eivät edes ole eläneet niin kauaa.

Joo olen ollut kirjoittelematta monta monta kuukautta, mutta nyt aattelin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa JOKA VIIKKO.

Se on ainut uudenvuodenlupaus jossa aijon pitäytyä. Muut kuten vippien otto tai viinan käyttö jäävät sille sijalle, jossa aijon tehdä töitä, mutta en pidättäytyä.

Aijon myös OIKEASTI kirjoittaa novelleja vanhojen novellien lisäksi.

Kauhunovelli jonka kirjoitin parivuotta sitten. 
 http://punainenlonkero.blogspot.com/2015/09/novelli-verenpunainen-heinikko.html

Ystävyydestä kertova novelli johon on tulossa jatkoa. Pääni sisällä kytee jo.
 http://punainenlonkero.blogspot.com/2017/10/novelli-syksyn-ystava-yllattaa.html

Tuhmat novellit (k18)
 https://pastebin.com/PfJfa7Au Corolla creampie party
https://pastebin.com/SWR0z7gD Edgyteini Tessa saa kyytiä vanhemmalta


 http://www.koodi.net/tarinat/tekstit/tarina13386.html 

Maalarimarkus näyttää kaapinpaikan 1.

http://www.koodi.net/tarinat/tekstit/tarina13387.html
 
Maalarimarkus näyttää kaapinpaikan2.