lauantai 5. tammikuuta 2019

Ihan uusi vuosi ja uudet pörröilyt/perseilyt!

Moro nyt alkaa olla jo lähellä 2020 mikä tuntuu niin oudolle. Ajatella, että 1999 oli 20 vuotta sitten! Olin silloin 5 vuotias. Nyt olen 25! Muistan silti asioita 20 takaa, mikä on kreisiä ajatellen, että monet ihmiset eivät edes ole eläneet niin kauaa.

Joo olen ollut kirjoittelematta monta monta kuukautta, mutta nyt aattelin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa JOKA VIIKKO.

Se on ainut uudenvuodenlupaus jossa aijon pitäytyä. Muut kuten vippien otto tai viinan käyttö jäävät sille sijalle, jossa aijon tehdä töitä, mutta en pidättäytyä.

Aijon myös OIKEASTI kirjoittaa novelleja vanhojen novellien lisäksi.

Kauhunovelli jonka kirjoitin parivuotta sitten. 
 http://punainenlonkero.blogspot.com/2015/09/novelli-verenpunainen-heinikko.html

Ystävyydestä kertova novelli johon on tulossa jatkoa. Pääni sisällä kytee jo.
 http://punainenlonkero.blogspot.com/2017/10/novelli-syksyn-ystava-yllattaa.html

Tuhmat novellit (k18)
 https://pastebin.com/PfJfa7Au Corolla creampie party
https://pastebin.com/SWR0z7gD Edgyteini Tessa saa kyytiä vanhemmalta


 http://www.koodi.net/tarinat/tekstit/tarina13386.html 

Maalarimarkus näyttää kaapinpaikan 1.

http://www.koodi.net/tarinat/tekstit/tarina13387.html
 
Maalarimarkus näyttää kaapinpaikan2.



maanantai 10. syyskuuta 2018

Syksyn tuoksua nenussa.

Pööpöö pölvästit. On maanantai ja syksy tuoksuu jo ilmassa.

1,5h rauhoittavaa ASMR-triggerökakkaa

Jospa sitä kertoisi kuulumisiansa vähän. Tai ainakin omia ajatuksiaan laittaisi ylös taas niin ne hiukan selkiytyisivät pääni pierunhajuisissa uumenissa. Näin muuten viimeyönä uskomattoman retardia unta! Ismo Laitela oli mun isä siinä. Olin syömässä entisessä lapsuudenkodissani kuvitteellisen kumppanini kanssa ja siellä oli myäs mun oikean isäni vaimo joka siis tässä universiossa oli Ismon vaimo. Pitäisi ehkä lopettaa katsomasta ennen nukkumaan menemistä Ismo-remiksejä juutubesta.

Mitään erityistä ei ole tapahtunut. Olen kyllä omaa vointiani tutkaillut ja huomannut sen olevan todella hyvä, vaikka olenkin sortunut ryyppäilemään. Olen kumminkin tainnut hiukan kesän ja kevään ja talvenkin sekoiluista oppia, koska en enää juo sillätavalla putkeen, että saisin järkyttäviä ahdistuksia. Sunnuntaisin ne silti tulevat yleensä iltaisin. Kävelylenkeillä ja musiikin, ASMR:än ja rennon hömpän katsomisen avulla saanut ne menemään pois. Myös lopetin päikkäreiden nukkumisen (tosiaan tänään nukuin iltapäivällä pari tuntia, mutta olin niin kuitti vaan). Tämä päikkärirunkkailusängyssämuhinoinnin lopettaminen on saanut meikäläisen nukkumaan todella sikeästi yöunia viimeaikoina. Myös olen jättänyt kofeiinijuomat vähemmälle ja juonut niitä vain silloin jos viinapäissäni haluan valvoa aamuun. Tai sitten vain juonut kahvia päivällä muutaman kupposen. Pitäisi ottaa kahvinkeitin taas käyttöön. En muista milloin viimeksi olisin käyttänyt sitä. Pikakahvilla on menty ja enerkiajuomalla.

Syyskuu on siis jo saapunut ja lehdet kellertää ulkona. Ilma on silti todella lämmin. Jopa niin lämmin, että eilen kävelin rantasandaalit ja shortsit jalassa ja ei ollut ollenkaan kylymä!
Olen siis palannut kuntouttavaan työtoimintaan ja se on vaikuttanut omaan vireyteeni positiivisesti. Tällähetkellä suunnitelma on se, että käyn maanantaisin 4 tuntia tuossa nuorten aikuisten kuntouttavassa ryhmässä, jonka ensimmäinen kerta tauon jälkeen oli tänään. Sitten tiistaisin käyn tyäpajalla siivoilemassa parituntia ja sitten parituntia sellaisessa toisessa kuntoutusryhmässä.

Oli muuten aika jännittävää viimeviikolla, koska tuon toisen kuntoutusryhmän tilat on tämän kaupungin yläasteella. Siis eiköne parempaa paikkaa ole keksineet? Laittaa traumatisoituneet, ahdistuneet ja päihdeongelmaiset ja mitä lie skitsot palaamaan pahimpaan paikkaan missä kaikilla on paha olla ja angsti. Onneksi jonnejen koulupäivä ehtii päättyä hyvissä ajoin ja me luuserit päästään lampsimaan huomaamattomasti omaan kuivuvien viiltelyarpien tuoksuiseen hikikomeroomme.
Joopajoo se oli ihan kiva ryhmä, mutta olin kännissä siellä :D. Ei huomannut ohjaajat ei...
Tänään olen onnistunut olemaan selvä ja eilenkin, mutta huomisesta en ota takeita. Jääkaapissa mollottaa uhkaavasti puolillaan olevaan suomiviina ja korkkaamaton karpaloviina.

Olen nyt onneksi pahimmilta krapula-ahdistuksilta tosiaan säästynyt. Jotenkin oppinut hidastamaan sitä ryyppäystä ja antaa itsensä vaan sammua sänkyyn eikä ylläpitää sitä känniä vaikka kuinka aivot haluaisi.

Tänään tehtiin nakkikeittoa nistikerhossa eli tuossa kuntouttavassa ryhmässä. Meitä oli siellä vaan 2 asiakasta ja 1 ohjaaja. Ei taaskaan oltu meikäläiselle infottu mitään, että paikka vaihtunut. Pällistelin siellä vanhassa kokoontumispaikassa vähän aikaa, kunnes joku tuli sanomaan mulle, että lähde sinne uuteen paikkaan. Löysin sen, mutta sekaannus sattui taas, kun ohjaaja luuli mun tietävän tämän "terapiakeittiön" lokaation. Noh pienen harhailun jälkeen se löytyi.
Oli kiva aloituskerta, koska tuttu kaveri jonka kanssa tehtiin soppa ja ohjaajakin tuttu jo pitkältä ajalta.
Ryhmän jälkeen mentiin sitten tän kaverin kanssa kävelylle. Vähän sellanen adhd-jätkä, mut sen kanssa on kiva rupatella juomisesta, leffoista, musiikista mistä nyt ikinä. Päätettiin, että mennää yhdessä kirpparille käymää joskus ehkä ensi maanantaina. Mulla eivaan ole nyt rahaa, pitäisi säästää ja maksaa mutsillekkin edelleen tätä konetta, jonka se yli vuosisitten osti mulle...

Perheestä puheenollen käytiin tossa siskon lapsen nimiäisissä pk-seudulla. Ahtauduttiin mutsin pieneen nissaniin ja ajeltiin peltojen halki täältä maalta pk-seudun sykkeeseen. Oli ihan mukava reissu-Systeri tarjoili linssikeittoa ja monenlaista eri kaakkua.
Lapsi sai nimekseen Eero! Toinen ja kolmas nimi olivat sitten pappojen nimiä. Oli ihan kiva nähdä heitä ja siskon miehen perhettä joka toiselta puolelta Suomea tuli tuonne myös. Hiukan hiljaista oli, vaikka välillä vaavi itki, mutta Ulla-kissa oli sängyn alla piilossa ihmispaljousta. Siskon toinen katti kuoli siis talvella ja se oli iso menetys...
Näin myös broidia samalla ja hän oli sanonut mutsille, että odotti minun voinnistani paljon pahempaa. Siis ei nähdä usein, niin veli oli ajatellut, että olen varmaan jossain todella pahassa masennustilassa tai jtn...
Eilen sain aikaiseksi tehdä lämpimät voileivät. Ainekset olin ostanut jo talteen aikaisemmin. Noihin tuli päälle viskaistua basilicatonnaria, minitomaatteja, tölkkiherkkusieniä ja juustoa. Paaljon juustoa.
Onnistui hyvin. Pitäisi tätä pötsiä vähän saada taas laskettua pienemmäksi. Laiminlyönyt kävelyllä käyntiä, mutta syksyn kivassa maalta ja sateelta tuoksuvassa ilmassa on kiva lenkkeillä. Paljon raikkaampi ja virkeämpi on mieli, kuin oli heinä-elokuussa. Pimeyskin on auttanut unen saamisessa hurjasti ja tietysti viileys.
Valmis tuotos ei näytä gourmeelta, mutta ainahan olen toitottanut, että paskaksi se muuttuu jo. Mitä väliä, josse paskalta näyttää pellilläkin. Tai lautasella.
Eipä tässä oikein muuta tule nyt mieleen. Tarinoita haluaisin kirjoitella niin kuin aina sanon, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi.
Toivotaan, että inspiraatiokärpänen puree- Voisin mennä kirjastoon etsimään sitä!

Kaunista runkkailun täyteistä viikkoa hyvä kaveri. Muistahan nus nus ja pus pus. Tekopillukin lasketaan!


maanantai 20. elokuuta 2018

Tavallinen päivä täynnä tavallista puuhaa

Pörpör paskaperseet. Meikäläinen päätti nyt taas kirjoitella pienen jutustelun ennen nukkumaan kömpimistä. Tässä taustalla kuuntelen ASMR:ää ja alkaakin jo vähän ramasta koska söin ison kulhollisen "pääkalloa" eli makaroonimössöä.

1 tunti kilinä kalina rapsutus ASMR

Aloitetaanpa päiväkirjamaisesti aamusta. Oli siis maanantai ja heräsin yllättävän hyvin levättyäni ilman mitään ahdistuksia tai sen semmoista. Join kahvia (pikakahvi Nescafe) ja lähdin käppäilemään työpajalle. Olisin voinut mennä palauttamaan tuon säähavainto-opuskirjan matkalla, mutta en viitsinyt ottaa reppua mukaan, mutta ehkä huomen aamulla.
Työpajalla en joutunutkaan siivoamaan niinkuin ensin kuvittelin. Koottiin niitä kumielementtejä tai mitälie onkaan. Oikeasti meikäläisellä ei ole hevonvitun hajuakaan mitäne on mitä me siellä kootaan. Klipsutaan niistä "ylijäämät" pois saksilla ja sitten vaan kootaan ne ja ohjaaja laskee ne ja sitärataa ja ne viedään jonnekki seuraavaan paikkaan taas...Veikkaan, että jonnekkin sähköaparaattiin ne varmaan menee?
Vähän ristiriitainen tunne jäi siitä, että siellä aika monet tekevät eri juttuja. Siellä on myymäläkin, jossa on ihan hirveästi kaikkea rihkamaa. Oikeastaan koriste-esineitä ja sen semmoista käsityötä. Osahan näistä työpajalaisista sitten toki tekee näitä, mutta hiukan huvittavaa tehdä sinne myymälään (joka on jo PERKELEEN tupaten täynnä rihkamaa) lisää, jos sieltä ei kukaan mitään osta. Taitaa olla yksi asiakas käynyt tämän parin viikon aikana, kun olen ollut. Tietystihän olen siellä vaan 4 tuntia 2pv viikossa, joten en näe kuin murto-osan pajan tapahtumista.
Jep itselläni oli sitten aikaisempi lähtö pois, koska mulla oli päihdehoitajalle aika varattuna. Käppäilin sitten sinne. Ilma oli ihan sopiva. Hupparikeli on jees kamalien helteiden jälkeen.
Siinä tämän paskaperseen voinnista tehty arvio päihdehoitajan toimesta.

Kotio päästyäni nukuin hetken, mutta heräsin sateen ihanaan ropinaan ikkunani takana. Oli todella rentouttavaa kuulla kunnon sateen kohina taas, kun kesällä oli niin kuivaa ja kuumaa!
Melkein unohtanut miten rentouttavalta se kuulostaa.
Mieliala on paljon korkeammalla heti, kun alkaa aistia syksyn olevan tulossa.
Illalla sitten sain puhtia hiukan siivoilla. Imuroin ja moppasin. Pyyhin vähän pölyjä.
Sitten tein safkaksi tuota ihanaa kaikkien rakastamaa makaroonimössöä eli pääkalloa. Köyhän kakkapepun pelastaja.
TANAAN ON DOLMIO-PAEVA!
Dolmio muuten maistuu hiukan jollekkin lastenruualle. Jotain samaa umami-makua käytetty varmaan, kuin Bonassa tai jotain...Joo olen tälläinen isolapsi. Makarooni ja muu lastenherkkuruoka menee. Eikö olekkin outoa, että ruuat edes jaotellaan lasten ja aikuisten ruokiin? Tai en tiedä jaotteleeko kaikki ihmiset, mutta itse huomannut, että usein makarooniruokia ja juurikin tollaisia "helppoja kotiruokia" pidetään jotenkin lapsellisena ravintona.
Sibulaahan tuo olis kaivannu, onneksi oli dolmiopurkissa vähän sibulanpaloja.
Tässä kuva valmiista tuotteesta. Aah en voi odottaa kakantuloa. Paskantamisen tuoma euforia on yksi suurimmista energisoivista asioista elämässä.
Keskitytään elämiseen eikä kuolemiseen!
Siivotessani huomasin myös erään projektini keittiön alakaapissa. Tässä näette siis tälläisen säälittävän kierrätyskeskus-yrityskokoelman. Muovirasioita käytän muovipussien säilömiseen. Josta ne voi sitten käyttää roskapussina jos tarvitsee tai uudelleen kauppaan mukaan otettavaksi. Olen nyt viimeaikoina ottanut tavaksi käyttää selkäreppua kaupassa ja alkossa asioidessani, onhan se paljon luontoystävällisempää kait. Muovista on tehty mediassa hirveä demoni ja sitähän se varmaan on. Miksikään viherpiipertäjäksi minusta ei silti ole, mutta pienillä teoilla saa ainakin itselle hyvän mielen. Lasihan ainakin on täysin kierrätettävä tuote käsittääkseni?
Käytän myös noita muovisia einespihvirasioita "kontainereina". Helpottavat ihan älyttömästi neuroosinomaista järjestelyn haluani. Mulla on noita kylppärissäkin. Tomaattirasiatkin ja sun muut pikkumuovirasiat on kovassa käytössä. Noi sattuu olemaan juurikin sen muotoisia, että niihin saa mahdutettua tollaisia tavaroita esim teepurkin ja vitamiini-ja lääkepurkit!

Mutta nyt lähden pesemään pallit ja pojupimpan. Ja lukemaan satunnaisia sivuja wikipediasta tai tiedelehteä jos jaksan. Toivotaan, että sinäkin näet seuraavana yönä makoisia seksin ja mielihyvän täyteisiä unia maatessasi siinä bangladeshilaisten lasten kutomassa lakanassa jota koristaa muumit tai mikä nyt lie. Mulla on vaan pierunhajuinen täkki. Öitä rakkaat.

sunnuntai 19. elokuuta 2018

Työpajalle paluu, syksy tekee tuloaan!

Morroporro kaikki pörröiset ja pörröttömät pikku paviaanit. Lonkero on taas saanut aikaiseksi kirjoitella kuulumisia. Tässä taas ihkua yrttiteetä nautiskelen ja ikkunan takana siintää pimenevä elokuinen ilta. Telkkarista alkoi joku hömppäleffa ja randomin chatti auki.
Päivä on mennyt aika perus sunnuntain omaisesti. En juonut tänään ja sain putken katki, vaikka kestihän se jo 5pv. Onneksi onnistuin juomaan vain "tissutellen" ettei tullut pahempia krapuloita,. Tänään oli ihan mukava päivä, kun ei tarvinnut oksentaa tai voivotella pahaa oloa. Meninkin sitten kävelylle heti kahvit naamariin heitettyäni.
Ulkona on sää viilentynyt huomattavasti. Palannut niin sanotusti normaaleihin elokuisiin lukemiin. Oli ihan mukava tallustella tuttuja reittejä ja tuntea jo syksystä kertova viileä tuuli iholla.
Puut ovat jo vähän alkaneet tehdä kellastumista ja ampiaiset sekoilevat. En niistä piittaa yhtään, mutta meinasi paniikki iskeä, kun onnistuin jotenkin rikkomaan reijän tuuletusikkunassa olevaan verkkoon. Ei onneksi tullut amppareita sisälle ja sainkin parin yrityksen jälkeen paikattua reijän teipillä.Taitaa hyönteisetkin olla sekaisin kuuman kesän jäljiltä vielä. Meinasi se omanikin pääni pehmentää, mutta ei sentään!

Minulla on hyviä uutisia! Tein uuden sopimuksen työpajan kanssa ja palasin sinne elokuun alussa heti. Olen nyt siis ollut jo 2 vuotta pois kyseisestä työttömien palvelusta päihteiden käytön takia.
Paikka jossa olen nyt ainakin aluksi on niinsanotusti vähän huonompien ihmisten paikka. Keharit ja me kuntoutujat siellä kootaan jotain kumijuttuja ja tehdään jotain käsitöitä. Itse onneksi tajusin kertoa, että olin jo ehtinyt työttömienpajalla siivoilla 2 vuotta, joten ohjaajat sanoivat heti, että jos moppi ja imuri pysyy käpälässä, voin siivota sen 4 tuntia kun siellä olen 2 päivänä viikossa.
Ainakin aika menee nopeasti ja saa ainakin varmasti sen 2 selvää päivää viikkoon! Tuonne pajalle en halua krapulassa tai kännissä enää mennä, koska siitä tuli silloin parivuotta sitten ihan julmettu sotku.

Huomenna tosiaan olisi iltapäivällä myös päihdeklinikalle aika. Ja eisiellä varmaan mitään erityistä jutella kai...Syyskuun alussa alkaa se päihdekuntoutusryhmä jälleen ja sitä odotan innolla.

Eipä mulla mitään sen erikoisempaa asiaa ole! PÖÖPÖÖ! Lähden nyt kohta tekemään munakokkeli👽 joten hejpådej ja hellät hanskaanvedot ystäväiseni!


tiistai 10. heinäkuuta 2018

Rauhallinen kuuma kesäpäivä

Ehtoot lonkeroponkeronki puolesta! Ulkona ei täällä näytä lämpötila ollenkaan laskevan. Taitaa olla kesän kuumimmat hetket menossa. Toukokuussakin oli todella kuuma, mutta ehti vähän tottua siihen viilenemiseenkin tuossa kesäkuussa. Nyt tosiaan taas tarkenee!

Chillout Lounge Ambient Mix - Above In The Sky

Aamulla heräsin kuuden maissa jo ekan kerran. Olin nukkunut aikoihin ihan hyvät yöunet taas. Näin uniakin, mutta ne olivat kyllä aika sekopäisiä. En löytänyt unikirjastakaan mitään niiden merkityksistä. Eikäsillä väliäkään sinänsä, sillä tässä unessa joku hörhö kaahaili vanhassa kotikaupungissani ihmisten päälle ja sisälle liikkeisiin ja markettiin. Pankkiinkin. Tämähän on ollut jatkuva "terrorismitrendi" mailmalla. Kunhan ei vaan olisi enneuni. Enkyllä usko toisaalta enneuniin, vaan enemmänkin pidän unia alitajunnan virtana josta voi ammentaa tietoisen mielemme ulottumattomissa olevia viestejä. Ilman alkoholin tai aineiden vaikutusta näen aina todella vividejä unia. Se on ihan normaalia, koska krapulassa ja humalaa pois nukuttaessa aivot eivät mene siihen kaikkein syvimpään unitilaan ainakaan niin hyvin, kuin selvänä. Ja tietysti tuntee itsensä levänneeksi, vaikka heräisikin kuudelta niinkuin meikäläinen.
Avasin töllön ja kappas sieltähän tuli muumeja taas 😸!
Tuijottelin ne siinä punkassa maatessani. Sitten söin aamupalaa ja sen jälkeen alkoi taas ramaseen ja päätin mennä takaisin pehkuihin. En muuten ole koskaan erityisesti pitänyt muumeista, mutta hyvää aivojen tyhjennys materiaalia aikuisellekkin. Kaikki äärimmäisen yksinkertaistettua. Joskus sitten kun olen vanha tai jos saan jonkun vamman ja mut lukitaan sänkyyn tai letkuihin haluan katsoa lastenohjelmia loopilla vaan virtuaalilasit päässä.
Päivällä sitten piti keksiä jotain tekemistä ja huomasin, että olin eilen tehnyt aika tyhmästi, kun ostin vaan kananugetteja jotka söin mummonmuusin kanssa. Mulla ei ollut mitään ruokaruokaa tälle päivälle paitsi kanankukkeleita ja ruisleipää. Olisin eilenn voinut tuhlata rahat esim pottuihin tai tehdä useammalle päivälle sapuskaa.
Noh lähdin sitten tallustelemaan kauppaan, mutta siinä lähtiessä tuli tosi ahdistava olo. Jotenkin sellainen olo, että kaipaisi kyllä jotain rauhoittavaa! Minulla on käytössä SSRI-lääkitys. Ollut jo kauan eli useita vuosia. Avokatkolla sain aina Risolidia ja ai että, kun se rauhoitti. Toi sellaisen seesteisen olon. Tekisi mieli jostain hankkia rauhoittavia. Ehkä jään niihin koukkuun seuraavaksi!

Ahdistuneisuuteni kauppareissusta ja julkiselle paikalle menemisestä johtui siitä, että aloin taas miettiä näkyvätköhän itsenisatuttamisarpeni liiaksi. Viimeksi siis keväällä ja talvella tehnyt selfharmia. Se on nyt taaksejäänyttä. Nämä viiltelysessiot johtuivat aina rajusta laskuhumalassa koetusta ahdistuksesta, masennuksesta, yksinäisyyden ja mitättömyyden tunteesta jonka purin itseeni. Sain tosin hyviä neuvoja tähänkin käydessäni päivystyksessä. He suosittelivat, että tilanteessa, jossa minun tekee mieli satuttaa itseäni läpsisin itseäni kumilenkillä tai laittaisin jääpalan kämmenelle. Mul ei ole pakastinta joten kumilenkkitekniikkaa olen joskus käyttänyt. Se ei jätä pysyviä jälkiä, joten paljon parempi. Ei tarvitse mennä nolona päivystykseen tikattavaksi.
Päätin mennä kummiskin t-paidassa ulos. Olen käynyt käsivarret näkyvillä ulkona monia kertoja ja kaupassa ennenkin, mutta silloin useimmiten ollut kännissä tai ollut vaan sellainen olo etten välitä.
Laitoin vähän rannekorua ja kelloa peitoksi, mutta kyllä ne näkyvät. Tiedä sitten kuinka kauaksi. Eikaisillä ole väliä, katsokoot jos joku kokee tarpeelliseksi tuijottaa.

Kävin kanssa kävelyllä ja istuin hetken auringossa penkillä. Siinä oli vaan niin kuuma, että meinasi otsa kärventyä. Löysin yhden uuden reitinkin jota en ole ennen tajunnut kävellä, vaikka olen asunut täällä jo tänävuonna täyteentulevan 5 vuotta.
Tässä illalla sitten pesiskelin pyykkiä, tiskasin, katsoin yleisurheilua ja Pokka pitäätä! Ahaha Hyacint muistuttaa tavallaan omaa äidin äitiäni. Tein chili con carne-tyyppistä patakastikeruokamössöä jonka söin riisin kanssa. Noi keittopussiriisit on tosi käteviä, mutta kalliita 😗...
Jotenkin tuntui hyvältä tehdä kotitöitä ja antaa päivän ja illan vieriä. Muuten olenko ainoa joka rakastaa kidneypapuja ja tölkkimandariineja? Jotenkin tuntuu, että nuo kuuluvat monen ihmisen inhokkeihin!
Joo tässä tämä kaunis annokseni. Mössöruokien ystävä olen. Sörssellän kaiken sekaisin vain. Rahvaanomaisesti söin maustekurkkuja ja halvinta mahdollista punajuurisalaattia suoraan purkista sentään oikealla haarukalla eikä muovisella 😀.
Illanjatkot. En tiedä mitäsitä tänään vielä tekisi. Lukea pitäisi varmaan kirjoja ja tiedelehtiä. Taisitten vaan kuuntelen musaa ja chattailen Randomi.fi Yleinen chat-huoneessa.

Kiitos, kun luit ystäväiseni pörröperseiseni! Muista juoda vettä, jos siellä missä olet on kuuma! Ukkosenilmaa odotellessa!
 Videoita turkkilaisista päähieronnoista!
Videoita intialaisista hieronnoista ASMR-tyylisesti
Rentouttavia aasialaisia hierontoja. Hyviä esim. katsottavaksi juuri ennen nukkumaan menoa

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Hellettä, ulkoilua ja sen semmosta.

Helteistä heinäkuista iltaa! Tässä iltasumppia juodessa ajattelin kirjoitella tänne kuulumisia tavallaan ihan vaan selkeyttääkseni ajatuksiani. Tämä, kun on tälläinen ajatuksenvirtablogi. Tänään on ollut todella lämmin päivä ja lämpö näyttää jatkuvan koko tulevan viikon. Toisaalta kiva, mutta lämpöä on jo riittänyt tälle kesälle kummiskin aika paljon. Viimeviikon keskiviikkona vähän ukkosteli. Toisaalta en siitäkään hirveästi nauttinut, koska olin ihan änkyräkännissä 😫...
Jepjep viimeviikko ja osa viikonlopustakin meni kosteissa tunnelmissa. Korkki aukesi, mutta sain sen kiinni lauantaina. Siitä alkoi sitten taas se hervoton selviytyminen, joka onneksi on nyt takanapäin.

Tuntuu kuin hikoilisin pelkkää kusta! Onko kellään muulla sellaista outoa taipumusta, että krapulassa hiki alkaa haista ihan omituiselle myrkylle? Pari viimeyötä oli aika raskasta, mutta nyt toivon ensiyöltä rauhaisaa uneksintaa. Viimeyönä nukuin kyllä, mutta nähden erikoisia unia. Muistan vain unen jossa kävelin isojen viljakorsien joukossa ja pellolla puitiinkin viljaa. Huomattavasti korkeampia kuin minä, vähänkuin maissintähkiä.
Katsotaampa mitä unikirjalla on tähän sanottavaa!

Tamara Maunosen Suuresta unikirjasta:
"Vilja lupaa sinulle taloudellista hyvää. Jos näet viljapellon lainehtivana, saat elää huoletonta vanhuutta."
"Hyvinhoidettu pelto entii vaurautesi ja hyvinvointisi kasvua." 
"Sadonkorjuu: tulet saamaan työsi tuloksista palkan, sadonkorjuutalkoot viestittävät erimielisyyksien sopimista."
Eli ainakin tämän unien tulkinnan mukaan positiivista tulevaisuutta olisi luvassa! Päätin taas aloittaa "raitistelun" sadannen tuhannennen kerran. Vasta tulevaisuus näyttää mikä on tulos!
Todella hyvälaatuista ASMR-rentoutusta!Tässä mennyt tämä ilta kuunnellessa erilaisia ASMR-videoita. Erityisesti nuo napsuttelu ja taputtelu-videot ovat hyviä. Ainakin itse saan tinglet niillä. Jos et ole koskaan kokeillut rentoutua ASMR-videoiden avulla, niin suosittelen! Kaikkihan eivät noita ymmärrä, mutta itseäni ainakin auttavat ja saavat mielen rennoksi ja ajatuksen virtaamaan. 😸
 Jos et siis tiedä mitä ASMR on tässä tietoa:

"ASMR (engl. Autonomous Sensory Meridian Response) tarkoittaa autonomisia, rauhoittavia aistielämyksiä. Kokemuksia on myös kutsuttu aivo-orgasmeiksi. Ihmiset saavat näitä tuntemuksia etenkin kuulon, näön ja tuntoaistin kautta rauhallisissa tilanteissa. Kaikki ihmiset eivät tunne näitä.
ASMR ilmenee ihmisillä myös erikoisena kihelmöivänä tunteena, jonka voi tuntea eri puolilla kehoa"
Lähde Wikipedia

Löysin nuo videot sattumalta, kun kuntoutusryhmässä joskus teimme rentoutusharjoituksia ja sitten ihan sattumalta törmäsin niihin Youtubessa. Noitahan löytää netistä ihan pilvinpimein ja voi ostaakkin.
Tänään aamulla mulla oli aika päihdeklinikalle. Olin sitä aikaa odottanut aika kauan, koska päihdekuntoutusryhmä tosiaan on tauolla ja alkaa vasta 10. syyskuuta seuraavan kerran.
Menin sinne ihan hyvällä mielellä, mutta mieli vähän masentui, kun meikäläistä ei meinattu kutsua ollenkaan vastaanotolle. Päätin sitten vaan odotella hetken ja aika kauan odoteltuani rupesin selaamaan sitten kännykästä luettuja viestejä. Tajusin sitte, että mulle oli lähetetty klinikalta viesti aikoja sitten, jossa kerrottiin sairaanhoitajan ottavan minut vastaan fysioterapia-osaston tiloissa. Joo kummallista, mutta lähdin siitä sitten kiireen vilkkaa lampsimaan sinne. Onneksi tälle idiootille (mulle) oli käynyt ennenkin tämä sama moka, mutta toisin päin! Eli olin mennyt fysioterapian tiloihin odottamaan, vaikka mut oltais vastaanotettu mt-puolella 😛
Monimutkaista...Mutta jokatapauksessa ehdin jutella siellä tovin. Kyselin antabuksesta ja sen aloittamisesta, mutta sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että se on liian riskialtista aloittaa, koska meikäläisen juominen on aika spontaania ja runsasta. Antabusreaktiohan voi olla kohtalokas, jos siis sortuu juomaan sitä käytettyään.
Jepjep. Mitäs sitten? Kävin kävelyllä ja napsin kuvia. Aamupäivällä oli ihan sininen taivas ja kuuma. Ihankuin etelässä olisi. Hain työpajalta uuden lapun ja vein sinne vanhan täytetyn seurantalappusen. En onneksi törmännyt kehenkään tuttuun. Jotenkin se on aina siellä kamalan awkwardia, koska kaikki haluaa heti kysellä missä olen ollut! Ei mulla ole mitään salattavaa siis, voin sanoa että käyn päihdeklinikalla ryhmässä vaan tällähetkellä.
Kävin äiteen luona kahvilla kanssa aamupäivällä. Äitin mies oli vähän kiusaantuneen oloinen, että olin siellä...kai hän pelkäsi, että tulen sinne kännissä tai pahassa darrassa. Illemmalla iski masennuskohtaus ja vaan kärvistelin koneella. En ole saanut aloitettua noiden lehtien ja kirjojenkaan lukemista. Äiti sanoi, että mene kirjastoon lukemaan lehtiä, mutta en ollut sillä tuulella tänään.
Kävin sitten illalla vielä kävelyllä ja kaupassa ja oli kyllä kuuuuuuumaaa. Ilma ei tuntunut liikkuvan mihinkään. Linnutkaan ei lentäneet juurkaan vaan mököttivät varjossa 😃.
Mutta nyt menen vahtaamaan Simpsoneita ja sitten taidan miettiä unten maille lähtöä jossain välissä.
Serotoniinitasoa nostavaa iltapalaa! Ruoka alkanut maistua jälleen. Hauskaa päivän/illan/aamun jatkoa sinulle lukija! Runkspuspöks nyt.


maanantai 2. heinäkuuta 2018

Iltamasennusta, kesän ekat herneet ja mansikat!

Moikkeliskoikkelis pörröt! Tässä teekupin kanssa istun kalsareissa koneen ääressä ja järsin herneitä. Tänään sain kesän itselleni ensimmäiset herneenpalot ja mansikat! Tosi makoisia ovat! Telkkarissa pyörii koripallo taustalla. Susijengi auuu! Auau suu parkani, miksi aina lämmitän teeveden näin kuumaksi? Mikrossa lämmitän, kun ei ole vedenkeitintä, mutta eipä sitä juuri tarvikkaan. Ei ole maitoakaan teehen (en sitä kyllä yleensä aina käytäkkään), koska jouduin aamulla kaatamaan maitopurkin lavuaarista alas, kun haisi ja maistui vähän oudolle. Olihan se jo paripäivää ylikin päiväyksestä. Aina vaan tulee huono olo, jos joutuu kaatamaan ruokaa hukkaan 😐...vaikka pilallahan se maito jo oli. Miksi minä edes semmosia mietin.

Olen taas ollut päivittämättä tänne yhtään mitään, mutta päätin nyt ryhdistäytyä ja kirjoitella. Olen viimeaikoina kirjoittanut pelkästään paihdelinkki.fi:hin. Sieltä saa aina niin hyvää vertaistukea ja se tosiaan helpottaa varsinkin juomisen jälkeisissä tunnelmissa...

Viimeisin oma aloitukseni päihdelinkki.fi:ssä

Jepjep. Korkki ei ole pysynyt täysin kiinni, mutta olen onnistunut vähentämään. Ahkerasti ulkoillut, kun ollut hyvät ilmat ja olen jopa onnistunut ruskettumaan hivenen.
Tälle viikolle luvattu ukkosia. Jospa ne vihdosta viimein iskisivät tänne länteenkin!

Masennus on tosiaan tämän illan teema, sillä join viimeviikonloppuna ja lauantaina sain katki. Päätin vaan. Olenhan minä aikapaljon tsempannut alkoholin käytön suhteen, koska murehdin maitopurkin viemäriin kaatamista, mutta onnistuin silti kaatamaan kokonaisen Suomiviinapullon sinne kerran, pahoissa delikkapelkokauhuissa 😆.




Juhannus meni tosiaan selvänä! Sen jälkeen on pari retkahdustakin käynyt. Pikavippiä olen JÄLLEEN ottanut ja valehtelin äidilleni, että en ottanut vaikka sitä on nyt melkein satanen maksettavaksi kuun lopussa. Onneksi laskut on saatu maksettua ja vuokran omavastuu.
Viimeyö oli aika omituinen. Sain melatoniinin voimalla unta kyllä, mutta aamulla heräsin jo kuudelta. Avasin töllön ja katsoin aamutv:tä ja muumeja 😽. En kyllä erityisesti koskaan ole tykännyt muumeista, mutta kunhan vaan tuijottelin ja söin voileipää sängyssä.
Muumit oli aina jotenkin tosi lällyjä verrattuna Cartoon Networkin sekopää-ohjelmiin. Uudet ääninäyttelijät sarja oli kyllä saanut. Jotenkin tuli ikävä vanhoja muumien ääninäyttelijöitä, vaikkeise nyt mitenkään paskalta vaikuttanut. 
 Tänään kävin myös parturissa. Mutsini kuskasi meikäläisen sinne. Parturi missä käyn on mun ja mutsin vakkaripaikka. Mutsin joku kaveri. Olen käynyt siellä aikalailla kauan jo. Sinne meneminen on aina jotenkin seesteistä. Paikka on yhden yläastekaverini naapurissa kaikenlisäksi. Juttelin tämän kaverin kanssa muuten facebookissa yksipäivä, mutta ei oikein saatu mitään keskustelua aikaseks.
Tuolla parturipaikassa oli myös ihku kitipallo jolla tosin oli joku sairaus varmaan, koska se oli kovin laiha. Ei ollut kuulemma syönyt. Matokuurin paikka olisko? Paikkahan siis oli tämän parturin kotona. Iloinen hömppäpömppäparturi  aina mukavat jutut ja iskelmä raikaa radiosta. Paikka on myös tupaten täynnä roinaa, sillä tämä hömppätäti on pahanluokan hamstraaja. Se kämppä ja piha on aikalailla tungettu täyteen kuin kirppari. Kaikenlaista "moskaa"vuosien varrelta. Varmaan 70-luvulta asti ainakin. Kaikki säästetty ei mitään heitetty pois. Joskus käynyt tämän parturin asunnossa vessassa ja vessaan johti tavararöykkiöiden keskellä polku.
Mutta joo! Sain mukavan uuden lyhyen hiusmallin! Kiva näin kesäksi, kun eisitten päänahka hikoa kokoajan. Kasvaa tuo hiusvärikin pois vihdosta viimein nimittäin kyllästyin sen värjäämiseen. Nyt omalla värillä taas. Tai ontuossa päälaella vielä tätä punaista. Onnistuin suttaamaan silloin pesuhuoneeni, kun kännissä värjäsin päänuppiani. Millähän ihme aineenella saisi ne veriseltä näyttävät hiusvärijäämät irti muoviseinästä ja matosta 😤

Tarvitsenko Cillit Bangia? Mailman eeppisin Cillit Bang techno remix

Kirpputoreista sen verran, että tänne näköjään avattiin joku uusi kirppari ihan lähelle missä asun. Voisi siellä jokupäivä käydä tsekkaamassa ihan vaan ajankuluksikin, jos ei löydä mitään. Ostin ihan uusia vaatteita yhtenäpäivänä (kännissä) mutsin antamilla rahoilla tietysti. Äh käy sääliksi äitiä, kun se joutuu maksamaan meikän juttuja, kun rahat aina finitossa. Nytkin sillä mennyt varmaan satku meikäläisen tukemiseen. Noh, jos saan oltua juomatta ainakin viikolla, rahaakaan ei kulu tietenkään niin paljoa.
Yksinäisyys vaan vaivaa. ÄÄh! Nyt, kun päihdekuntouturyhmä on tauolla syksyyn asti, illat ja päivät on aika tylsiä. Täytyy tekemällä tehdä itselleen tekemistä. Sitähän tää on ollut nyt jo kauan. Kirjastossa tosin onnistuin käymään yksi päivä äidin ja veljen lasten kanssa. Lainasin 2 kirjaakin joita tosin en ole edes aloittanut ja ne pitäisi palauttaa ensiviikolla, mutta olen aika nopea lukemaan, tai sitten en lue niitä ollenkaan ja käppäilen palauttamaan ne jokupäivä.
Saatiin "nistikerhosta" eli kuntoutusryhmästä hienot rannekkeet ja avainkaulanauha. Tosin yksinäinen kesä ja kevät on ollut. Mikähän siihen avuksi?
Randomi.fi:n yleinen chat on auttanut paljon. Ollut jokapäivä melkein auki. Päihdelinkki.fi myös. Jos vielä kirjottaisi jotain vaikka Suomi24 yksinäisyys - palstalle. Se voisi tehdä hyvää. Tai sitten vaan koittaa tavata ihmisiä, mutta olen tosi tosi huono sellaisessa ja en vaan saa itsestäni irti aina.
Tehtiin vikalla kerralla ISO määrä makrulotskua. Sain sitä tosi ison määrän kotiinkin, koska muut eivät ottaneet mukaan kotiin, niin sain ne loput jämät mitä ei jaksettu syödä. Haikea fiilis on kyllä, koska vielä pari kk pitäisi jaksaa ilman ryhmää. Mitähän sitä keksisi, ettei ainavaan kävelisi alkoon. Alkokin on nyt kesäaikana tällä paikkakunnalla auki iltaan asti eikä vaan kuuteen, niinkuin ennen, mutta tuo onneksi taitaa olla väliaikainen juttu.
Telkkaria on tullut katseltua ja sen semmoista. Voisi jotain elokuviakin tsekkailla ja podcasteja ja tosiaan lukea enemmän ja alkaa kirjastoa käyttämään aktiivisesti! Huomenna tosiaan voisi tehdä ruokaa. Pääkalloa, niinkuin jauhelihamakaroonimössöä meillä on aina kutsuttu! 😆

Eipä mulla sen enempää tälläkertaa. Kiitos kun luit hömppeliini ja otetaan heinäkuussa iisisti jooko. Kuumalla ei kannata juoda, tulee vaan kamalampi kankkunen, kun nestehukka on suurempi lämpimällä. Toivotaan myös niitä mageita ukkosia vihdosta viimein!

Prööts prööt. Herneet pierettää...